Revontulet & avaruussää

Revontulet kansanperinteessä – tulikettu ja muut tarinat

Revontulet-nimi tulee vanhasta uskomuksesta: tulikettu sytyttää kipinöitä hännällään. Lue nimen tarina, vanhat nimitykset ja uskomukset revontulista.

Sana revontulet juontuu vanhasta suomalaisesta uskomuksesta, jonka mukaan tulikettu huiskuttaa hännällään kallioita tai tunturin kupeita ja sytyttää kipinöitä. Ilmatieteen laitos kertoo tämän selityksen nimen taustana, ja Ursa muistuttaa, että uskomus on tieteen kumoama mutta nimitys on säilynyt kielessä. Tulikettu on siis nimen takana oleva kuva, ei selitys sille, miten revontulet oikeasti syntyvät.

Mistä nimi revontulet tulee?

Nimi revontulet tulee tulikettu-kertomuksesta. Kertomuksen mukaan pohjoisessa juoksee kettu, jonka turkki tai häntä saa kipinät sinkoamaan taivaalle. Ursan vanhan Sirius-artikkelin mukaan vanhan uskomuksen mukaan revontulet syntyvät, kun kettu huiskii häntäänsä tunturien lumikinoksissa. Ilmatieteen laitoksen mukaan kettu huiskuttaa kallioita tai tunturin kupeita ja sytyttää siten kipinöitä.

Yle on kertonut samaa tarinaa toisin sanoin. Ylen artikkelin mukaan pohjoisessa juoksee musta- tai tulikettu, jonka turkki heijastaa revontulten valoa. Tulikettu on siis sekä sanan merkitys että kuvaus taivaalla näkyvästä ilmiöstä: liikkuva, kipinöivä valo, joka syttyy ja sammuu.

Ilmatieteen laitos huomauttaa lisäksi, että tieteellinen nimi Aurora Borealis eli pohjoinen aamurusko on ollut käytössä 1600-luvun alusta lähtien, ja eteläisen pallonpuoliskon vastine on Aurora Australis. Suomalainen nimi on siis erillinen, kotoperäinen sana, ja sen alkuperä on kansanperinteessä.

Mitä muita nimiä revontulilla on ollut?

Revontulille on ollut eri puolilla Suomea omat nimensä. Ylen artikkelissa mainitaan seuraavat:

Revontulet: itäsuomalainen ja pohjalainen nimitys.
Rutja: Pohjanmaalla.
Taivaan valkeat: Tornionjokilaaksossa.
Pohjanmeri palaa ja Pohjoinen palaa: mainitaan myös nimityksinä.
Välyt: sekin mainitaan nimityksenä.

Ilmatieteen laitoksen mukaan perinteessä revontulten perusmuoto, itä-länsisuuntainen vihreä kaari pohjoisella taivaalla, on ollut Pohjan portti. Eri nimien runsaus kertoo, että ilmiö oli tuttu ja tärkeä ennen kuin sen fysiikkaa ymmärrettiin.

Miksi revontulia ei saanut mainita ääneen?

Vanhan uskomuksen mukaan revontulia ei saanut kutsua nimellä, kun ne loistivat. Ylen haastattelema professori Pekka Laaksonen kertoo, että revontulten loistaessa sanaa revontuli ei saanut käyttää, ja että tämä muistuttaa karhun kiertonimiä: pelottavaa tai pyhää asiaa ei nimetty suoraan. Kiertoilmaukset, kuten Pohjoinen palaa, voivat liittyä juuri tähän tapaan.

Laaksosen mukaan revontulten aikana oli muitakin kieltoja. Vihellys ärsyttää vainajia, jotka rynnivät sähisten maan päälle. Poroilla ei saanut ajaa kovaa eikä kilistellä kulkusia. Kiellot kertovat, että ilmiöön suhtauduttiin kunnioituksella ja että sitä ei haluttu häiritä.

Mitä muita tarinoita revontulista kerrottiin?

Kettu ei ollut ainoa selitys. Ylen artikkelin mukaan pohjoisessa kerrottiin myös Jäämeressä liikkuvasta valaskalasta, jonka kiiltävä nahka heijastaa valoa taivaalle. Kolttasaamelaisten perinteessä vainajat kisailevat revontulten loisteessa, eikä ihmisen tule häiritä heitä tai katsoa liian pitkään. Monissa tarinoissa vainajat tai henget taistelevat taivaalla ja hehku on taistelun merkki.

Muuallakin kerrottiin vastaavaa. Siperiassa tarinan mukaan sankarivainajat pelaavat pallopeliä, ja inuiteilla on samanlainen kertomus, jossa vainajat pelaavat pallopeliä mursunpäällä. Revontulten uskottiin kertovan myös tulevasta sodasta. Muinaisessa Norjassa 1200-luvulla revontulia selitettiin maan reunoilta nousevilla liekeillä tai jään ja pakkasen säteilyllä, jolloin uskottiin maan olevan litteä. Joidenkin tarinoiden mukaan Jäämeren aallot heijastuivat Kuuta vasten ja Kuu heijasti valon edelleen revontulina.

Tarinoita yhdistää se, että revontuliin liitettiin elämää, liikettä ja välillä pelkoa. Ne ovat tapoja selittää ilmiö, jonka näytös tapahtuu nopeasti, ilman ääntä ja usein pakkasyössä.

Voiko revontulia kuulla?

Kansanperinteessä revontuliin liittyi ääniä, ja nykytutkimus on tarttunut aiheeseen. Aalto-yliopiston emeritusprofessori Unto K. Laine on nauhoittanut Fiskarsin kylässä revontulten aikaan rätinää ja poksahtelua. Hänen mukaansa äänet liittyvät sähköpurkauksiin lämpötilan inversiokerroksessa noin 70 metrin korkeudessa maanpinnasta. Laineen nauhoituksista 60 voimakkainta kaikki osuivat yhteen Maan magneettikentän muutosten kanssa.

Laine sanoo, että äänet tulevat myös silloin, kun revontulia ei näy, ja että niitä esiintyy hänen mukaansa paljon yleisemmin kuin on luultu. Hänen mukaansa ihmiset selittävät äänet usein jään rusahtamisella tai eläimellä. Laineen mukaan ääntä synnyttävä kerros on noin 70 metrin korkeudessa, kun itse revontulet ovat Ilmatieteen laitoksen mukaan yli sadan kilometrin korkeudessa. Laineen tulokset esiteltiin toukokuussa 2022 akustiikan konferenssissa, ja ne ovat yhden tutkijan hypoteesi, eivät ratkaistu asia.

Mistä revontulet oikeasti aiheutuvat?

Tämän sivun tarinat ovat kansanuskoa, ja ilmiön fysiikka on toinen asia. Revontulet syntyvät, kun Auringon hiukkasista kiihtyneet elektronit osuvat yläilmakehän happeen ja typpeen, ja ne näkyvät parhaiten pimeinä vuodenaikoina keskiyön tienoilla. Fysiikka ja värien selitys löytyvät sivulta mitä revontulet ovat, katselupaikat sivulta missä revontulet näkee ja ajankohdat sivulta milloin revontulia näkyy. Aurinkotuulen osuutta selittää aurinkotuuli.