Avaruuslennot
Satelliitit
Satelliitti on Maata tai muuta taivaankappaletta kiertävä laite. Katso satelliittityypit, radat ja miten satelliitti näkyy taivaalla Suomessa.
Satelliitti on laite, joka kiertää Maata tai jotakin muuta taivaankappaletta. Satelliitit välittävät televisio- ja datayhteyksiä, mittaavat säätä ja ilmastoa, kuvaavat Maata ja ohjaavat paikannusta. Taivaalla satelliitti näkyy tasaisesti liikkuvana tähtimäisenä pisteenä, joka ei vilku. Parhaiten sen havaitsee hämärässä aamulla tai illalla, kun satelliitti on vielä auringonvalossa mutta havaitsija on jo varjossa.
Mitä satelliitti tekee?
Satelliitin tehtävä määrää sen radan, koon ja laitteet. Alla olevassa taulukossa on tärkeimmät tyypit ja esimerkki kustakin.
| Tyyppi | Mitä tekee | Esimerkki ja rata |
|---|---|---|
| Paikannus | lähettää signaaleja, joista vastaanotin laskee sijaintinsa | Galileo, noin 23 200 km, keskikorkea rata |
| Maanhavainto | kuvaa Maan pintaa ja ilmakehää | Sentinel-1, 693 km, tutkakuvaus sään ja valon määrästä riippumatta |
| Sää ja ilmasto | seuraa ilmakehän tilaa ja pilviä | GOES, noin 36 000 km, geostationaarinen rata |
| Tiedeobservatorio | tutkii avaruutta ilman ilmakehän häiriöitä | Hubble-avaruusteleskooppi, noin 483 km |
| Viestintä | välittää puhelu-, televisio- ja nettiyhteyksiä | esimerkiksi Starlink matalalla radalla |
ESAn paikannusjärjestelmä Galileo on Euroopan oma globaali satelliittipaikannusjärjestelmä, ja se toimii yhdessä GPS:n ja GLONASSin kanssa. Galileossa on ESAn mukaan yhteensä 28 satelliittia, joista kaksi on joutunut laukaisuvirheen takia väärille radoille ja palvelee hätäpelastustehtävissä. Sentinel-1-tutkasatelliittien kuvat ovat hyödyllisiä, koska tutka näkee pilvien läpi myös pimeällä.
Millä radoilla satelliitit kiertävät?
Satelliitin korkeus määrää, kuinka nopeasti se kiertää ja minkä alueen se näkee. NASAn radoista kertovan luettelon mukaan matalalla radalla oleva Aqua-satelliitti kiertää Maan noin 99 minuutissa 705 kilometrin korkeudessa. GPS-satelliitit kiertävät noin 20 200 kilometrin korkeudessa ja tekevät yhden kierroksen 12 tunnissa. Geostationaarinen rata on noin 36 000 kilometrin korkeudessa, ja siellä kierrosaika on 23 tuntia 56 minuuttia ja 4 sekuntia, joten satelliitti pysyy lähes paikallaan ekvaattorin yläpuolella.
Aurinkosynkronisella radalla satelliitti ylittää ekvaattorin joka päivä suunnilleen samaan paikalliseen aikaan. NASAn mukaan Terra-satelliitti ylittää ekvaattorin noin kello 10.30 paikallista aikaa. Samanlainen valaistus joka kerta tekee peräkkäisten kuvien vertailusta helppoa.
Mikä rata sopii mihinkin tehtävään?
Satelliitin rata valitaan tehtävän mukaan, ja sama logiikka selittää, miksi eri satelliitit näyttävät ja käyttäytyvät eri tavoin. Jos satelliitin pitää katsoa koko ajan samaa aluetta, tarvitaan geostationaarinen rata, koska kierrosaika vastaa Maan pyörimistä ja satelliitti pysyy samassa kohdassa. Sääsatelliitti GOES on tästä esimerkki.
Jos tavoitteena on verrata Maan pintaa eri päivinä samassa valaistuksessa, valitaan aurinkosynkroninen rata. Jos taas halutaan palvelu, joka toimii kaikkialla maapallolla, kuten paikannus, tarvitaan useita satelliitteja keskikorkealla radalla: Galileon kolme rataa ovat 56 asteen kulmassa päiväntasaajaan nähden. Matala rata sopii kuviin ja tieteeseen, koska Hubble ja Aqua näkevät kohteensa lähietäisyydeltä, mutta myös siksi, että matalalle satelliitin saa vähemmällä raketin voimalla.
Miten satelliitti näkyy taivaalla?
Satelliitti näkyy taivaalla tähdenkaltaisena pisteenä, joka liikkuu tasaisesti yli taivaan muutamassa minuutissa. Heavens-Above-palvelun kuvauksen mukaan lentokoneessa on vilkkuvat valot, satelliitissa ei. Satelliitti ei lennä omalla valollaan vaan heijastaa Auringon valoa, joten se on nähtävissä vain silloin, kun Aurinko valaisee sen mutta taivas on jo riittävän tumma.
Näkyvät ylilennot osuvat NASAn ja Heavens-Abovein mukaan tyypillisesti noin kahden tunnin sisään auringonlaskun jälkeen tai ennen auringonnousua. Heavens-Abovein ennusteet olettavat, että Aurinko on vähintään kuusi astetta horisontin alapuolella. Satelliitti häviää usein kesken ylilennon, kun se ajautuu Maan varjoon.
Käytännössä satelliitin havaitseminen etenee näin:
- Hae ylilentoennuste omalle paikkakunnallesi, esimerkiksi Helsingille, Oululle tai Utsjoelle, Heavens-Above-palvelusta. Palvelun päiväennusteessa näkyvät vain ylilennot, jotka nousevat vähintään 20 asteen korkeuteen ja ovat vähintään magnitudia +5,0 kirkkaampia.
- Mene ulos auringonlaskun jälkeen tai ennen auringonnousua ja hakeudu pois katuvalojen läheltä.
- Anna silmien tottua pimeään vähintään minuutin ajan ja katso ennusteen mukaiseen suuntaan.
- Tunnista kohde: tasainen, vilkkumaton piste, joka kulkee muutamassa minuutissa taivaan yli, on satelliitti.
Jos pisteen kirkkaus vaihtelee muutamassa sekunnissa, kyseessä on usein pyörivä esine, esimerkiksi käytetty raketin yläaste. Äkillinen lyhyt välähdys syntyy, kun aurinkopaneeli heijastaa valoa suoraan havaitsijalle. Kirkkain ja helpoin havaita on kansainvälinen avaruusasema; sen ylilennot Suomessa löytyvät sivulta ISS:n näkyvyys. Heavens-Abovesta saa oman paikan, esimerkiksi Helsingin, Oulun tai Utsjoen, ylilentoennusteet.
Montako satelliittia on?
ESAn Space Environment Report 2025 -raportin mukaan avaruusseurantaverkot seuraavat noin 40 000 kappaletta, ja näistä noin 11 000 on toimivia satelliitteja. Loput ovat muun muassa käytöstä poistuneita satelliitteja ja raketin osia. Jos haluat tietää, kuinka monta Starlink-satelliittia on, luku muuttuu jatkuvasti uusien laukaisujen myötä, joten tarkin tieto löytyy operaattorin omilta sivuilta.
Mitä tapahtuu, kun satelliitti lakkaa toimimasta, selviää sivulta Avaruusromu.
Mikä oli ensimmäinen satelliitti, ja entä Suomen?
Maailman ensimmäinen tekokuu oli Neuvostoliiton Sputnik 1, joka laukaistiin 4. lokakuuta 1957 Baikonurista. NASAn mukaan se oli noin 58 senttimetrin kokoinen, painoi 83,6 kiloa ja kiersi Maan noin 98 minuutissa. Se kantoi pelkän radiolähettimen, ja sen lähettämän piipitysäänen pystyivät vastaanottamaan havaitsijat eri puolilla maailmaa.
Suomen ensimmäinen satelliitti oli Aalto-yliopiston opiskelijoiden rakentama Aalto-1. Se laukaistiin juhannusaattona 23. kesäkuuta 2017 intialaisella PSLV-raketilla Satish Dhawanin avaruuskeskuksesta. Noin neljän kilon nanosatelliitissa oli VTT:n spektrikamera, Helsingin ja Turun yliopistojen säteilyilmaisin ja Ilmatieteen laitoksen plasmajarru, jonka tarkoitus oli vähentää avaruusromua. Projekti alkoi vuonna 2010 professori Jaan Praksin ideasta. Suomen satelliittien tarina jatkuu sivulla Suomi avaruudessa.
Miten satelliitti pääsee kiertoradalle?
Satelliitin vie kiertoradalle kantoraketti. Raketin on annettava satelliitille niin suuri sivuttaisnopeus, että se putoaa Maan ympäri eikä sitä kohti. Satelliitin rata on siis jatkuvaa putoamista Maan kaarevuuden ohi. Rakettien toimintaa ja vaiheita selitetään sivulla Kantoraketti.
Lähteet
Lue seuraavaksi
Avaruuslennot Starlink – satelliitit ja netti Starlink toimii koko Suomessa Traficomin mukaan: mitatut nopeudet, hintataso, satelliittijuna taivaalla ja se, onko Starlink turvallinen avaruudessa. 
Avaruuslennot Kantoraketti Kantoraketti vie satelliitin kiertoradalle työntämällä pakokaasua taaksepäin. Näin raketti toimii, miksi vaiheita on useita ja mikä on maailman suurin raketti. 
Avaruuslennot Avaruusromu Avaruusromu on kiertoradalla olevia käytöstä poistuneita satelliitteja, raketin osia ja sirpaleita. Katso paljonko sitä on ja voiko avaruusromu pudota päälle. 
Avaruuslennot Suomi avaruudessa Suomen avaruustoiminta alkoi 1960-luvulla tutkimuksesta ja kasvoi ESA-jäsenyyden kautta satelliiteiksi. Aikajana Aalto-1:stä ICEYEen ja avaruuslakiin. 
Taivaalla nyt ISS:n näkyvyys ISS näkyy kirkkaana, tasaisesti liikkuvana pisteenä ennen aamunkoittoa tai auringonlaskun jälkeen. Näin tunnistat avaruusaseman ja löydät ajat Suomessa. 
Avaruuslennot Avaruusteleskoopit Hubble ja James Webb ovat tunnetuimmat avaruusteleskoopit. Vertailu: koko, aallonpituus, rata, omistajat ja mitä Webb näkee, mitä Hubble ei.