Aurinkokunta

Meteoriitit – myös Suomessa

Meteoriitti on avaruudesta maahan pudonnut kivi tai rauta. Tunnista meteoriitti tarkistuslistalla, lue Suomen löydöt ja Söderfjärdenin meteoriittikraatteri.

Meteoriitti on avaruudesta maahan pudonnut kivi- tai rautakappale. NASAn mukaan meteoroidi on avaruudessa kulkeva kappale, meteori on valoilmiö, kun se palaa ilmakehässä, ja meteoriitti on se osa, joka selviää maahan asti. Maapallolta on löydetty yli 50 000 meteoriittia. Suomesta on talteen saatu vain noin tusina, mutta maassa on myös meteoriittikraattereita.

Mikä on meteoriitti?

Meteoriitti on meteoroidi, joka selviää ilmakehän läpi ja iskeytyy maahan. NASAn mukaan maahan sataa päivittäin noin 48,5 tonnia meteoriittista ainesta. NASAn mukaan useimmat jalkapallokenttää pienemmät avaruuskivet hajoavat ilmakehässä, ja yleensä alle 5 prosenttia alkuperäisestä kappaleesta pääsee maahan.

Meteoriitit ovat peräisin pääosin asteroideilta: NASAn mukaan 99,8 prosenttia, ja loput 0,2 prosenttia jakautuvat suunnilleen tasan Marsin ja Kuun kesken. Marsin meteoriitteja tunnetaan yli 60 ja Kuun lähes 80. Meteoriitit ovat jopa 4,6 miljardia vuotta vanhoja, joten ne kuuluvat vanhimpiin tunnettuihin kiviin. Asteroideista kerrotaan sivulla asteroidit, ja tähdenlennon ilmiö on omalla sivullaan tähdenlento.

Millaisia meteoriitteja on?

Meteoriitit jaetaan kolmeen päätyyppiin: kivimeteoriitteihin, rautameteoriitteihin ja kivirautameteoriitteihin. NASAn mukaan useimmat putoavat meteoriitit ovat kiveä, mutta kauan putoamisen jälkeen löydetyistä suurin osa on rautaa, koska rauta säilyy maassa paremmin. Geologisen sanaston mukaan noin 40 prosenttia löydöistä on rautameteoriitteja.

Tyyppi	Osuus havaituista putoamisista	Tuntomerkit
Kondriitit (kivi)	noin 86 %	pyöreitä rakeita, tumma sulamiskuori
Akondriitit (kivi)	noin 7 %	ei kondruuleja, muistuttaa vulkaanista kiveä
Raudat	noin 6 %	erittäin raskas, vahvasti magneettinen
Kivirauta	noin 1 %	puoliksi kiveä, puoliksi metallia

Osuudet ovat Geologisen sanaston arvoja putoamisista, joiden ajankohta tunnetaan. Tilasto koskee putoamisia. Löydöissä rautaa on enemmän, koska se säilyy maassa paremmin kuin kivi.

Miten tunnistan meteoriitin?

Meteoriitin tunnistaa yhdistämällä useita tuntomerkkejä, sillä yksittäinen merkki ei riitä. Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus ja Geologinen sanasto antavat seuraavan tarkistuslistan.

Löytöpaikka. Meteoriitin huomaa helpoiten nurmikolla, hiekalla tai jäällä, missä muita kiviä ei ole. Pehmeään suohon tai turpeeseen jäänyt kivi tai katon läpi mennyt kivi on todennäköisesti tullut taivaalta.
Paino. Meteoriitti on raskas kokoonsa nähden. Rautameteoriitin tiheys on noin 7,5–7,8 eli lähes kolminkertainen tavalliseen kiveen verrattuna: Luomuksen mukaan tulitikkurasian kokoinen rautameteoriitti painaa noin 200 grammaa.
Magneetti. Rautameteoriitit ovat vahvasti magneettisia, ja monet kondriitit ovat selvästi magneettisia.
Sulamiskuori. Ulkopinnalla on ohut, lasimainen, tumma kuori, joka syntyy ilmakehässä. Kivimeteoriitin kuori on yleensä syvän musta, ja kauan maassa olleella rautameteoriitilla on paksu ruostekerros.
Pinnan muoto. Rautameteoriitin pinta on usein kuoppainen, ikään kuin sormenpäillä painettu. Kivimeteoriitti on tavallisesti särmikäs.
Sisus. Kivimeteoriitin murtopinnassa näkyy usein pieniä pyöreitä rakeita, kondruuleja, ja metallirakeita. Kuplia, kuten kuonassa tai laavassa, ei ole.

Luettelon tuntomerkit eivät yksin todista mitään. Geologisen sanaston mukaan varma tunnistaminen ja luokittelu vaatii aina asiantuntijaa. Magneettisuus ei yksin riitä, koska osa tavallisistakin kivistä on magneettista.

Mitä teen, jos löydän meteoriitin?

Jos epäilet löytäneeni meteoriitin, ilmoita siitä Luomuksen yhteydenottolomakkeella. Luomuksen mukaan ilmoitukseen kuuluvat hyvin tarkka kuvaus löytöpaikasta ja -tilanteesta, omat havainnot ja muutama tarkka kuva. Lupaavasta kappaleesta asiantuntija voi ehdottaa näytteen laboratoriotutkimusta.

Älä riko kappaletta itse, koska se laskee sen tieteellistä ja rahallista arvoa. Luomus ei lupaa löytäjälle maksua. Kun löytö vahvistetaan, museo neuvottelee löytäjän kanssa yksityisesti siitä, lahjoitetaanko kappale, vaihdetaanko se toiseen meteoriittiin vai korvataanko se rahalla. Tulipallon eli hyvin kirkkaan tähdenlennon voi ilmoittaa Taivaanvahtiin, johon Ursa ohjaa havaintoilmoitukset.

Mitä meteoriitteja Suomesta on löydetty?

Suomesta on saatu talteen vain noin tusina meteoriittia. Geologisen sanaston mukaan niitä on 13, ja kuuden putoaminen on nähty. Lukumäärä vaihtelee lähteestä riippuen, koska laskentatavat poikkeavat toisistaan.

Bjurböle putosi Porvoon lähelle vuonna 1899, ja tulipallo valaisi Etelä-Suomen taivaan. Pääkappale painaa noin 80 kiloa, ja Luomuksen kokoelmissa on satoja palasia. Luomus kerää tietoa myös yksityishenkilöiden hallussa olevista yli kilon painoisista paloista.

Lieksan alueelta löytyi vuonna 2017 useita pieniä meteoriitteja. Åbo Akademin tutkimuksen mukaan Lieksa on kivirautameteoriitti eli pallasiitti, ja sen emokappale on ennestään tuntematon. Rautameteoriitti Löpönvaara löytyi muutama kuukausi myöhemmin. Åbo Akademin mukaan se on fosforipitoisin harvoista tunnetuista fosforirikkaista rautameteoriiteista. Lieksan pallasiitin löytäjä lahjoitti kappaleen Luomuksen kansalliseen kokoelmaan vuonna 2018.

Mitä ovat Suomen meteoriittikraatterit?

Suomessa on useita törmäyskraattereita, joiden syntyyn on liittynyt suuri meteoriitti tai asteroidi. Lukumäärä vaihtelee lähteestä riippuen. Tunnetuimmat ovat Söderfjärden Vaasan lähellä ja Lappajärvi Etelä-Pohjanmaalla.

Söderfjärdenin meteoriittikraatteri on halkaisijaltaan 5–6 kilometriä ja syntyi Meteorian mukaan noin 520 miljoonaa vuotta sitten. Meteorian mukaan noin 300 metrin kokoinen asteroidi iski mereen, ja törmäys höyrysti veden, merenpohjan lietteen ja kallion. Sedimentti täytti kraatterin ja peitti reunan, ja eroosio on sittemmin paljastanut reunan uudelleen, joten kraatteri on yksi parhaiten säilyneistä. Nykyisin pohja on tasaista viljelysmaata. Sundomissa Vaasassa toimii Meteoriihi-vierailukeskus.

Lappajärven törmäys tapahtui GTK:n mukaan noin 76 miljoonaa vuotta sitten, ja asteroidin koko oli hieman alle puoli kilometriä. Törmäyksessä syntyi laavaa muistuttavaa kiveä, impaktiittia. Lappajärveä pidettiin aiemmin tulivuorikraatterina, kunnes törmäysalkuperä osoitettiin. Taivaalla näkyvistä meteoreista ja meteoriparvista kertoo sivu meteoriparvet.

Mitä eroa on putoamisella ja löydöllä?

Meteoriitit jaetaan putoamisiin ja löytöihin. Putoamisessa kappale on otettu talteen pian maahan osumisen jälkeen ja putoamisaika tunnetaan. Löytö on kappale, jonka putoamisaikaa ei tiedetä ja joka on voinut olla maassa pitkään. Suomessa kuuden meteoriitin putoaminen on Geologisen sanaston mukaan nähty, ja Bjurböle on yksi niistä.

Rautameteoriitit ovat peräisin planeettojen tai asteroidien ytimistä, ja niiden pääaines on nikkelipitoinen rauta. Kun rautameteoriitti kiillotetaan ja syövytetään, monessa näkyy hieno viivakuvio, Widmanstättenin rakenne, mutta ei kaikissa. Kivirautameteoriitit ovat peräisin ytimen ja vaipan rajalta, ja ne ovat noin puoliksi kiveä ja puoliksi metallia. Pallasiitissa oliviinikiteet ovat metallin sisällä, ja Lieksan meteoriitti on pallasiitti.