Avaruuslennot
Avaruusromu
Avaruusromu on kiertoradalla olevia käytöstä poistuneita satelliitteja, raketin osia ja sirpaleita. Katso paljonko sitä on ja voiko avaruusromu pudota päälle.
Avaruusromu on ihmisen Maan kiertoradalle jättämää tarpeetonta tavaraa: käytöstä poistuneita satelliitteja, raketin osia ja törmäyksissä syntyneitä sirpaleita. Todennäköisyys, että romu osuu juuri sinuun, on äärimmäisen pieni. ESAn mukaan yksittäisen ihmisen riski on useita suuruusluokkia pienempi kuin esimerkiksi autolla ajamisen riski. Suuri osa putoavasta romusta palaa ilmakehässä, ja noin kolme neljäsosaa Maan pinnasta on vettä.
Voiko avaruusromu pudota päälle?
Avaruusromu voi periaatteessa osua maahan, mutta riski yksittäiselle ihmiselle on erittäin pieni. ESAn mukaan suuret hallitsemattomasti ilmakehään palaavat kappaleet voivat selvitä pintaan asti, mutta suurin osa kappaleista palaa kokonaan ilmakehässä. Isoista satelliiteista ja raketin osista voi säilyä ESAn mukaan noin 20–40 prosenttia massasta, erityisesti kestävistä teräs- tai titaaniosista.
Kiertoradalta tulevan kappaleen putoamispaikkaa ei voida ennustaa tarkasti. Ursan mukaan tiedossa olevien noin 20 000 suuren kappaleen radat tunnetaan, mutta tarkkaa laskeutumispaikkaa ei voi ennustaa. NASAn standardi asettaa hallitsemattomalle paluulle rajan: ihmisvahinkojen riski saa olla enintään 1 / 10 000 yhtä paluuta kohti. Tämä raja koskee suunnittelua, ei toteutunutta riskiä.
ESAn kysymys–vastaus-sivun mukaan suuria kappaleita palaa ilmakehään vain muutaman kerran vuodessa, keskikokoisia noin kerran viikossa ja pieniä seurattuja kappaleita lähes päivittäin. Noin 75 prosenttia kaikista laukaistuista suuremmista kappaleista on jo palannut ilmakehään. Maapallon pinnasta noin 75 prosenttia on vettä ja suuret maa-alueet ovat asumattomia, joten kappale putoaa useimmiten kauas ihmisistä. Siksi ilmakehään palaavat kappaleet eivät ole arkielämässä huolenaihe, vaikka paluita tapahtuu jatkuvasti.
Paljonko avaruusromua on?
Avaruusromun määrä on valtava, ja suurin osa siitä on liian pientä seurattavaksi. ESAn avaruusympäristöraportin 2025 mukaan avaruusseurantaverkot seuraavat noin 40 000 kappaletta, joista noin 11 000 on toimivia satelliitteja. Arvioiden mukaan yli 10 senttimetrin kappaleita on yli 50 000 ja yli yhden sentin kappaleita yli 1,2 miljoonaa.
| Koko | Arvioitu määrä | Seurattavissa? |
|---|---|---|
| yli 10 cm | yli 50 000 | kyllä, seurantaverkoilla |
| yli 1 cm | yli 1,2 miljoonaa | ei, arvio perustuu malliin |
| alle 1 mm | ei ESAn raportissa | päätellään kraattereista ja ilmaisimista |
ESAn mukaan seurataan yleensä alimmalla radalla yli 5–10 senttimetrin kappaleita, ja alle millin kappaleet päätellään avaruusalusten pinnoille syntyneistä kraattereista. Jo alle sentin kokoinen kappale voi vahingoittaa avaruusalusta: Hubble-teleskoopin antennista löydettiin vuonna 1993 yli sentin kokoinen reikä. ESAn vuoden 2005 artikkelin mukaan vaarallisimpia ovat 1–10 senttimetrin kappaleet, koska niitä ei voi seurata yksittäin mutta ne voivat tehdä avaruusaluksesta toimimattoman.
Mistä avaruusromu tulee?
Avaruusromua on syntynyt satelliittien laukaisusta lähtien. Ursan mukaan ensimmäisenä romukappaleena pidetään Vanguard 1 -satelliittia vuodelta 1958, sillä sen radan on laskettu pysyvän yllä vuoteen 2248 asti. ESAn mukaan vuodesta 1961 on kirjattu yli 560 kiertoradalla tapahtunutta hajoamistapahtumaa. Hajoamiset, kuten räjähdykset ja törmäykset, synnyttävät paljon pieniä kappaleita, joita ei voi seurata.
Törmäyksiä on ollut vähän mutta ne ovat tuottaneet paljon romua. Ensimmäinen satelliittien välinen törmäys tapahtui Ursan mukaan vuonna 2009, kun Iridium-viestintäsatelliitti törmäsi venäläiseen satelliittiin. ESAn raportin mukaan vuonna 2024 useat suuret ja pienemmät hajoamistapahtumat lisäsivät seurattujen kappaleiden määrää vähintään yli 3 000:lla.
Mitä avaruusromu voi vahingoittaa?
Avaruusromun suurin uhka kohdistuu kiertoradalla oleviin laitteisiin, ei maanpinnalla oleviin ihmisiin. Yksittäisen satelliitin törmäysriski on pieni, mutta satelliitteja on paljon. ESAn vuoden 2005 arvion mukaan 400 kilometrin korkeudessa kiertävän, poikkipinta-alaltaan 100 neliömetrin satelliitin osuisi 10 senttimetrin kappale noin kerran 15 000 vuodessa. Kun kaikkien satelliittien poikkipinnat lasketaan yhteen, tuhoisan törmäyksen väli oli ESAn mukaan silloin noin kymmenen vuotta.
Vahinkoja on myös sattunut. Heinäkuussa 1996 Ariane-raketin yläasteen räjähdyksestä peräisin ollut, seurattu kappale osui ranskalaiseen Cerise-sotilassatelliittiin ja repäisi irti 4,2 metrin osan sen painovoimapuomista.
Jos tarkoituksena on tietää, mitkä satelliitit voivat joutua vaaraan, tärkeintä on tietää kappaleen koko. Yli 10 senttimetrin kappaleita seurataan ja niitä voidaan väistää, kun taas 1–10 senttimetrin kappaleet ovat ESAn mukaan suurin uhka, koska niitä ei voi seurata yksittäin. Alle sentin kappaleet ovat yksittäin suhteellisen vaarattomia, mutta niilläkin voi olla vaikutusta.
Mitä romulle tehdään?
Romun määrä ei vähene itsestään, vaan ESAn mukaan se kasvaa jatkossakin, vaikka uusia laukaisuja ei tehtäisi. Siksi satelliittien suunnittelussa pyritään siihen, että käytöstä poistuva laite palaa ilmakehään. ESAn raportin mukaan noin 90 prosenttia matalan radan raketin yläasteista täyttää 25 vuoden paluuvaatimuksen ja noin 80 prosenttia ESAn tiukemman viiden vuoden vaatimuksen.
Myös suomalaiset ovat tutkineet ratkaisuja. Aalto-1-satelliitissa oli Ilmatieteen laitoksen kehittämä plasmajarru, jonka tarkoitus oli hidastaa satelliitin putoamista ilmakehään ja vähentää siten avaruusromua. Satelliittien määrä kasvaa jatkuvasti, ja siksi myös paluiden määrä lisääntyy: ESAn mukaan ehjiä satelliitteja tai raketin osia palaa ilmakehään keskimäärin yli kolme kertaa päivässä. Sivulta Satelliitit näet, mitä kiertoradalla on ja miten sitä voi seurata, ja sivulla Kantoraketti kerrotaan, mistä raketin osat tulevat.
Haittaako avaruusromu tähtitaivaan katselua?
Avaruusromu ja satelliitit näkyvät tähtitaivaalla ja valokuvissa. Ursan mukaan ne jättävät valokuviin juovia jopa lyhyillä valotusajoilla. Kirkkaimmat kappaleet, kuten ISS, kulkevat taivaan poikki selvästi nähtävinä pisteinä. Jos juova kuvassa vaikuttaa epäilyttävältä, kyseessä on todennäköisesti satelliitti tai raketin osa eikä meteori.
Lähteet
Usein kysyttyä
Kuinka kauan avaruusromu pysyy kiertoradalla?
Se riippuu radan korkeudesta. Matalalla radalla ilmakehä jarruttaa kappaletta ja se putoaa takaisin vuosien kuluessa, mutta Ursan mukaan pahimmillaan romu voi pysyä kiertoradalla kymmeniä tuhansia vuosia. Ensimmäisen romukappaleena pidetyn Vanguard 1 -satelliitin on laskettu pysyvän radalla vuoteen 2248.
Voiko avaruusromua poistaa kiertoradalta?
Poistaminen on mahdollista mutta vaikeaa. ESAn vuoden 2025 raportin mukaan pelkkä uuden romun synnyn välttäminen ei enää riitä, vaan olemassa olevaa romua on poistettava aktiivisesti. Raportin mukaan romumäärä kasvaa vielä, vaikka uusia laukaisuja ei tehtäisi.
Lue seuraavaksi
Avaruuslennot Satelliitit Satelliitti on Maata tai muuta taivaankappaletta kiertävä laite. Katso satelliittityypit, radat ja miten satelliitti näkyy taivaalla Suomessa. 
Avaruuslennot Kantoraketti Kantoraketti vie satelliitin kiertoradalle työntämällä pakokaasua taaksepäin. Näin raketti toimii, miksi vaiheita on useita ja mikä on maailman suurin raketti. 
Avaruuslennot Starlink – satelliitit ja netti Starlink toimii koko Suomessa Traficomin mukaan: mitatut nopeudet, hintataso, satelliittijuna taivaalla ja se, onko Starlink turvallinen avaruudessa. 
Avaruuslennot Kansainvälinen avaruusasema ISS Kansainvälinen avaruusasema ISS kiertää Maata noin 400 km korkeudessa 28 000 km/h. Koko, miehistö, vessa, tutkimus ja asemalle suunniteltu loppu 2030. 
Avaruuslennot Suomi avaruudessa Suomen avaruustoiminta alkoi 1960-luvulla tutkimuksesta ja kasvoi ESA-jäsenyyden kautta satelliiteiksi. Aikajana Aalto-1:stä ICEYEen ja avaruuslakiin. 
Aurinkokunta Meteoriitit Meteoriitti on avaruudesta maahan pudonnut kivi tai rauta. Tunnista meteoriitti tarkistuslistalla, lue Suomen löydöt ja Söderfjärdenin meteoriittikraatteri.